Tarkastelussa sotilaallinen apu Ukrainaan: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat

by Lauri Meriläinen

Venäjän laittoman hyökkäyssodan seurauksena Ukraina on saanut merkittävän määrän ulkomaista sotilaallista apua. Etenkin Yhdysvaltojen presidentti Trumpin toisen kauden alettua, keskustelu on vilkastunut sotilaallisesta avun laadusta ja määristä. Tämän lisäksi sodan pitkittyessä puolustusteollisuuden kapasiteetin elävöittämisestä on herännyt entistä enemmän keskustelua.

Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitokselle kirjoittamani työpaperi ”‘I need ammunition, not a ride.’ Examining US, German and British military support for Ukraine during the Russian fullscale invasion (2022–2024)” tarkastelee Ukrainalle annettua ulkomaista sotilaallista apua täysimittaisen hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, helmikuusta 2022 vuoden 2024 loppuun. Määrittelen sotilaallinen avun koostuvan raskaista asejärjestelmistä sekä Ukrainan armeijalle toimitetusta sotilaskoulutuksesta. Paperissa käsittelin tapaustutkimusten avulla Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan sotilaallista apua Ukrainalle.

Tapaustutkimusten lisäksi selvitin Venäjän vastatoimia aseapua toimittavia maita kohtaan. Käy ilmi, että Venäjä on suorittanut laajamittaisia strategisia vastatoimia Ukrainan tukijoita vastaan. Näihin toimiin on kuulunut muun muassa diplomatian, disinformaation ja tiedustelupalvelujen käyttö erilaisissa operaatioissa eri valtioita ja niiden kansalaisia kohtaan.

Tarkastellessani sotilaallista apua Ukrainaan, löysin neljä keskeistä haastetta:
· Ensimmäinen haaste on poliittisen tason ja sotilaallisen tilannekuvan yhteensovittaminen. Poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla oletettiin asetoimitusten mahdollistavan nopeat saavutukset taistelukentällä. Sotilaallinen taso taas raportoi vaatimuksista, jolla esimerkiksi hyökkäys voidaan pysäyttää.

· Toinen haaste on eskalaation hallinta. Ukrainan tukijat pyrkivät välttämään sodan laajenemista ja tasapainottelemaan asejärjestelmien muodostamaa eskalaatioriskiä. Tämä korostui erityisesti yhteisen linjan muodostamisen vaikeudessa. Esimerkiksi panssarivaunujen toimituksessa ja pitkän kantaman iskujen sallimisessa.

· Kansalliset intressit ovat kolmas haaste sotilaallisessa avussa. Tukijamaat tasapainottelevat oman puolustuskyvyn ylläpitämisen ja Ukrainan tukemisen välillä. Tämä on johtanut rajoituksiin tiettyjen asejärjestelmien toimituksien kohdalla.

· Viimeisenä haasteena voidaan pitää nykyasevarastojen väljyys etenkin pitkittyneen sodan seurauksena sekä kansallisten budjettien rajallinen liikkumavara rajoittavat, joka rajoittaa uusia tilauksia puolustusteollisuudelle. Toisin sanoen poliittisten päätösten tekeminen Ukrainan tukemiseksi vaatii merkittäviä investointeja, sillä tukeminen ja oman suorituskyvyn vaaliminen nykyiseltään on haastavaa.

Vaikka poliittista epävakautta on ollut nähtävissä aseavun toimituksissa. Paperin perusteella voidaan todeta, että kohdemaiden apu Ukrainalle on ollut merkittävää viimeisten kolmen vuoden aikana. Sodan neljäntenä vuonna Ukraina hyötyy hajautetuista toimitusketjuista: arvioiden mukaan noin 40 prosenttia Ukrainan käyttämistä aseista tuotetaan nykyään kotimaassa, kun taas Yhdysvallat ja Eurooppa kumpikin tuottavat noin kolmanneksen.

Riippumatta siitä, mihin geopoliittiseen suuntaan Yhdysvallat jatkossa keskittyy, Euroopan on tehtävä ennaltaehkäiseviä ratkaisuja vastatakseen heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen.

Julkaisu löytyy Maanpuolustuskorkeakoulun avoimesta Doria-julkaisuarkistosta. Julkaisuun pääset tästä.

Lauri Meriläinen palveli varusmiehenä Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen Venäjä-ryhmässä 08/24–03/25. Palveluksessaan hän sai hyödyntää siviilipuolen kansainvälisen politiikan opintoja, joista oli valmistunut kandidaatiksi keväällä 2024 Stirlingin Yliopistosta. Syksyllä 2025 Meriläinen aloittaa kansainvälisen turvallisuustutkimuksen maisteritutkinnon St Andrewsin yliopistossa. Palvelus tutkimustehtävissä mahdollisti erikoistumisen ja ammattitaidon kehittämisen käytännön kautta.