Herra kenraali, arvoisat promovendit, hyvät naiset ja herrat,

Miekan rooli kautta aikain

Vuonna 2018 toimeenpannussa MPKK:n toisessa promootiossa silloinen promovendi Hannu Rentola toi esille, että upseerimiekka symboloi osaltaan suomalaista sotilaallista perinteitä ja niitä velvoitteita, joita nuorukaiset lupautuvat täyttämään sotilasvalassa ja edelleen aktiiviuralle pyhittäytyneet tulevat upseerit kadettilupauksessaan. Sotilasvala velvoittaa palvelemaan maata rehellisesti sekä parhaan kyvyn mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Kadetti puolestaan lupautuu uhraamaan työnsä ja elämänsä Isänmaalle. Näistä lupauksesta kuvastuvat ylevät ja jalot tavoitteet sekä arvot, jotka Rentola kytki sotilaspedagogiseen itsensä kehittämiseen ja kykyyn valmistautua toimimaan. Jatkaisin tätä ajatusrakennelmaa muidenkin sotatieteiden näkökulmasta.

Miekka, joka ammoisista ajoista on ollut sotavaruste ja käytettäväksi tarkoitettu lähitaisteluase on hiljalleen sotatekniikan kehittyessä muuttunut ensin sivuaseeksi, varsinaisia aseita täydentäväksi välineeksi ja sittemmin seremonialliseksi esineeksi. Yhtä kaikki, miekka on myös ilmentänyt kantajansa sosiaalista ja sivistyksellistä asemaa. Näin erityisesti upseereiden osalta. Aseteknologisesti mainittu muutos kuvasti miekkaan liittyvän funktion muuttumista sotatoimista ja taistelusta asemaan ja paraatiesineeksi.

Upseerimiekka, jota juuri teroitettiin symboliseen käyttötarkoitukseen, on kuosiltaan samanlainen kuin 1920-luvulla Akseli Gallen-Kallelan piirroksissa, ja mikä tärkeintä, se on palannut upseerin henkilökohtaiseksi varusesineeksi 40 vuoden tauon jälkeen. On mielenkiintoista palata upseerimiekkaa koskevaa debattiin 1920-luvulla, mihin silloinen kenraali Paul von Gerichin lausahti: ”miekaton ritari on kuin hännätön koira”. Tuolloin miekka säilytettiin varusesineenä ja upseerin virka-asuun kuuluvana, varat niiden hankkimiseen jostain löydettiin, vaikka monesta muusta sotatarvikkeesta oli puutetta. Samansisältöinen miekkakeskustelu uusiutui sittemmin 1980-luvulla, jolloin päätös on päinvastainen perusteiden ollessa samat – upseerimiekka hylättiin upseerin varusesineistä. Päätös ei kuitenkaan koskenut sotatieteiden tohtoriutta ja Maanpuolustuskorkeakoulua, sotatieteiden tohtorin oppiarvon tunnusmerkkinä on nimenomaan tuo 100 vuotta sitten suunniteltu upseerimiekka. Siten ei ole olemassa ”hännättömiä” sotatieteiden tohtoreita.

Miekka ja sotatieteet

Jos miekkaa lähestytään sotatieteiden eri alojen näkökulmasta, on lähes itsestään selvää, että upseerimiekka on oiva tunnusmerkki sotatieteiden tohtorin ja myös sotatieteiden kunniatohtorin arvolle. Miekan mainittuun sotahistorialliseen horjuvaan rooliin voitaisiin lisätä se, että 1920-luvun upseerikunta ei ollut kovin innokas yhdistämään asusteisiinsa venäläisten itsenäiseen Suomeen jättämää miekkavarustusta, jota ei kuitenkaan olisi kaikille riittänyt. Kyse oli myös jääkäritaustaisen upseerikunnan johdon immateriaalisista arvoista.  Miekka asusteisiin kuuluvana oli toisaalta kovin tunnusomaista Pietarin hovia palvelleille.

Sotatekniikan kehitykseen ja miekan roolin muuttumiseen sen siivittämänä viittasin aiemmin, mutta aseteknisesti miekalla oli monta käyttömuotoa. Puuttumatta miekan yhteiskunnalliseen aseman ilmentymään, se oli ilmeinen lyönti-, viilto- ja pistoase, jonka kahvaa voitaisiin verrata vaikkapa nyrkkirautaan, mikäli sen kantaja oli joutunut käsikähmään vihulaisen kanssa. Tämä luonnollisesti moninkertaisti sen merkitystä erityisesti sotataidon taktisella alalla. Valitettavasti on todettava, että miekan merkitys taktisen tason aseena ja tutkimuskohteena on jokseenkin menneen talven lumia.

Sotatalouden näkökulmasta oli ymmärrettävää, että miekka jäi aikanaan pois varusesineistä, mutta suorituskyky on muutakin kuin aseiden määrä ja laatu. Siihen oleellisesti liittyy kantajansa motivaatio ja sitoutuminen niihin arvoihin, joita kantajaltansa edellytetään. Kyky ja tahto muodostavat sotatantereella tarvittavan voiman.

Johtamisen ja sotilaspedagogiikan yhtenä tutkimuskohteena on upseerin toimintakyvyn muutos ja sen edistäminen turvallisuuden näkökulmasta. Hypoteettisesti voisi todeta, että upseeri kokee olevansa yhteiskunnalliselta statukseltaan turvallisemmassa asemassa, kun käytössä on miekka sivuaseena ja upseerikoulutuksen tunnuksena. Tämä tietysti edellyttää empiristä todentamista.   

Sotilassosiologisesti upseerin miekka kuvastaa sisimmässään kansan, valtion, asevoiman ja kantajansa yhteyttä. Sen kantaja puolustaa niin yhteisiä arvoja kuin yhteisöään, johon kuuluu.

Näin sotatieteiden tutkimusalat ovat läheisesti kytkeytyneitä miekkaan ja sen symboliikkaan. Kokonaisuutena tohtorin miekka kuvastaa sotatieteen palvelukseen valjastettua voimaa, joka on vertauskuvallisesti viisauden, tiedon ja sen hankkimisen väline, joka näyttelee vahvaa roolia totuuden ja oikeuden puolustamisessa. Miekan kahva ja leijonakuvioinen väistin kuvastavat kantajansa taitoa hallita viisauttaan niiden arvojen suojaamisessa ja puolustamisessa, joihin puheen alussa viittasin.

Kaksiteräinen miekka

Haluaisin kuitenkin vielä tuoda esille strategian oppialan ja sotataidollisen lähestymistavan, mitä en edellä maininnut. Minulle sotatieteiden tohtorin miekka symboloi nykymaailman sotilaallisessa tilanteessa sitä voimaa ja potentiaalia, joka on teroitettuna huotrassa. Se valjastetaan käyttöön, mikäli tilanne ja tehtävä niin vaativat. Ajoittain sen kiiltoa ja terävyyttä on näytettävä, mikä samalla osoittaa kantajansa valmiutta ja päättäväisyyttä. Täten teroitettu tohtorin miekka on ikään kuin deterrenssi, jonka käyttövalmiutta hänen on ylläpidettävä jatkuvasti. Tarpeen mukaan se on pystyttävä realisoimaan ja ottaa käyttöön, mutta tylsänä sillä ei saavuta sitä tavoitetta, joka kantajilleen on asetettu. Tämä korostaa tieteen ajattomuutta, tutkimuksen jatkuvuutta ja herkeämätöntä ajan tasalla pysymistä. Toivotan arvoisille sotatieteiden tohtoripromovendeille voimia ja mitä parhainta menestystä.

Sotatieteellinen tutkimus on monitieteistä, eikä se tapahdu itseriittoisessa umpiossa, siksi miekan suorituskykyä on pystyttävä mittaamaan, mitoittamaan ja vaikutusta arvioimaan myös kansallisessa ja kansainvälisessä kentässä ja kehityksessä. Tässä suhteessa valtiotieteet ja kansainvälinen politiikka ovat kovasti tärkeitä kumppanitieteitä sotatieteille. Näiden osalta tervehdin arvoisia sotatieteiden kunniatohtoreita sekä toivotan voimia ja myötätuulta kansainvälisissä tuulissa.

Arvoisat promovendit !

Maanpuolustuskorkeakoulussa on tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Maanpuolustuskorkeakoulun tehtävänä on vastata eri tieteenalojen tutkimuksen ja opetuksen haasteisiin sotatieteiden näkökulmasta. Lyhykäisyydessään esittämäni sisältö voidaan kiteyttää tutkimusmatkailijan, sodanjohtajan, valtiomiehen toiminnan perusperiaatteeseen muuttuvissa olosuhteissa. Mannerheimin tunnuslause on jokseenkin yhtä vanha kuin upseerimiekka: Candida pro causa ense candido  – Puhtain asein puhtaan asian puolesta.

Omasta puolestani kiitän Maanpuolustuskorkeakoulua ja sen toimikuntaa 3. promootion järjestämisestä, toivotan kaikille ikimuistoista promootiota!

Leave a comment