Venäjä haluaa Ukrainan hyväksyvän itselleen edullisen ratkaisun jo seitsemän vuotta jatkuneeseen konfliktiin. Tavoitteeseen pääsemiseksi se hyödyntää vanhaa, hyväksi havaittua kaavaa: sotilaallisen voimankäytön uhalla ryyditettyä diplomaattista painostusta. Venäjä on kuluvan vuoden aikana ryhmittänyt näkyvästi joukkoja Ukrainan vastaiselle rajalle ja toistuvasti sivuuttanut Ukrainan ja länsimaiden huolen joukkojen liikkeistä rajan pinnassa.

Presidentti Putinin muutaman viikon takainen puhe[1] Venäjän ’punaisista linjoista’ aloitti uuden vaiheen Ukrainaan ja sen läntisiin tukijoihin kohdistuvassa painostuksessa. Tätä edelsi Putinin Venäjän ulkoministeriön johdolle esittämä[2] ajatus, ’turvatakuista’ keinona estää Venäjän ja lännen välinen konflikti. Venäjän ulkoministeriön perjantaina (17.12.2021) julkaisemat[3] kaksi sopimusluonnosta määrittelevät Venäjän keskeiset vaatimukset.

Näin Ukrainan kysymys kytkettiin yhteen koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuria koskevan kysymyksen kanssa. Julkisuuteen tuodussa sopimusluonnoksessa Venäjä vaatii, että Yhdysvallat ja muut Nato-maat antavat ’turvatakuut’ Venäjälle siitä, ettei Nato hyväksy uusia jäsenmaita ja vähentää sotilaallista aktivisuutta Venäjän rajojen läheisyydessä. Tällainen linjaus merkitsisi Venäjän naapurimaiden ja muiden sopijaosapuolten suvereniteetin määrittelemistä suhteessa Venäjän kansalliseen turvallisuuteen, sille alisteisena tekijänä. Käytännössä tämä tarkoittaisi perinteisen etupiiriajattelun paluuta Eurooppaan: Venäjän naapurimailta vietäisiin oikeus päättää itse turvallisuusratkaisuistaan.

Sopimuksen muotoon kirjatuissa tavoitteissa ei sinänsä ole mitään uutta. Dmitri Medvedevin presidenttikaudella vuonna 2009, Venäjä laati aloitteen[4]  Euroopan turvallisuussopimuksesta. Aloitteen myötä käynnistyi Etyjin Korfu-prosessi, jossa pyrittiin vahvistamaan valtioiden välistä luottamusta ja edistämään keskustelua Euroopan turvallisuudesta. Prosessi huipentui vuonna 2010 valtiopäämiestapaamiseen Astanassa, jossa johtajat allekirjoittivat julistuksen[5] Euroopan turvallisuusyhteisöstä, vahvistaen mm. jokaisen maan oikeuden päättää omasta liittoutumisestaan.

Tällä kertaa Venäjä on kohdistanut vaatimuksen turvatakuista ensi sijassa Yhdysvalloille ja Naton jäsenmaille.  Samalla se on viestinyt[6], että lännen kieltäytyminen neuvotteluista johtaisi vakaviin seurauksiin. Mitä tapahtuu seuraavaksi toisaalta Ukrainassa ja toisaalta neuvotteluissa Euroopan turvallisuusarkkitehtuurissa? Vaikka kysymykset ovat nyt sidottu yhteen, kyseessä on kuitenkin lopulta kaksi erillistä kysymystä. Vähintään kaksi erilaista kehityskulkua ovat mahdollisia: Venäjä saattaa käynnistää sodan Itä-Ukrainassa koko voimallaan tai vaihtoehtoisesti suuremmalta sodalta vältytään – ainakin tällä kertaa – ja Venäjä edistää päämääriään neuvottelemalla.

Sotilaallisen eskalaation polku

On mahdollista, että Venäjä käyttää julkistettua sopimuspohjaa ensisijaisesti sotatoimien teknisenä perusteluna.

Venäjän kotimaiselle yleisölle suunnatussa retoriikassa on jo vuosia korostettu Naton luomaa uhkaa Venäjän turvallisuudelle ja vaatimuslistaa luetaan Venäjällä tätä taustaa vasten. Näin on luotu asetelma, joka mahdollistaa sekä neuvottelujen jatkamisen, että toimet[7] Venäjän ’aktiiviselle puolustamiselle’ ulkoista uhkaa vastaan. Jälkimmäisen logiikan mukaisesti, voimankäyttöä Ukrainassa voidaan perustella puolustuksellisena välttämättömyytenä Naton uhittelun edessä.

Sotilaallisen konfliktin eskalaatio Ukrainassa on kuitenkin hyvin riskialtis skenaario. Se toisi valtavan taloudellisen ja ulkopoliittisen laskun Venäjälle ja muodostaisi merkittävän sisäpoliittisen riskin[8] valtaapitäville. Toisaalta, jo ennen viimeisintä vaihetta tehdyssä Levada-tutkimuskeskuksen mielipidemittauksessa[9]  enemmistö kyselyyn vastanneista syytti Natoa tilanteen kiristymisestä Donbasissa, ja lähes 40 prosenttia uskoi Venäjän ja Ukrainan välisen sodan olevan ’väistämätön’ tai ’hyvin todennäköinen’.

Sotatoimilla Venäjä tavoittelisi sopimusta, joka sulkisi pois paitsi Ukrainan sotilaallisen integraation[10] myös käytännössä sen poliittisen integraation länteen. Muille Euroopan maille kyseessä olisi ennakkotapaus, joka alleviivaisi Venäjän ’punaisten linjojen’ vakavuutta Nato-kysymyksessä.

Neuvottelujen polku

Toisaalta sotilaallisen voimankäytön uhalla ja sopimustekstin julkistamisella saatetaan pyrkiä ensisijaisesti parantamaan Venäjän neuvotteluasemia ja vauhdittamaan keskusteluja. Vaikka Venäjän vaatimuksia on käsitelty moneen kertaan eri pöydissä, Venäjä rakentaa nyt tietoisesti aikapainetta lännen reagoinnille.

Venäjän pöytäämät ehdotukset eivät todennäköisesti saa laajempaa kannatusta lännen suunnalla, ja tästä Venäjän johto on varmasti tietoinen. Tällaisen tavoitelistan julkistamisella ja vastausten vaatimisella välittömästi, pyritään nostamaan realistisempien neuvotteluiden tavoitetasoa aiempaa huomattavasti korkeammalle.

Yhdysvallat[11]  on jo viestinyt, että Venäjän etupiirivaatimus torpataan, mutta neuvotteluja voidaan käydä vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti. Esillä on myös ollut keskustelujen jatkaminen tiettyjen asejärjestelmien rajoittamisesta ja luottamusta lisäävistä toimista.

Venäläiset näyttävät toivovan, että jo käynnissä olevat Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset ’strategisen tasapainon’ neuvottelut[12] Genevessä voisivat toimia kontekstina yksityiskohtaiselle keskustelulle Venäjän esittämistä vaatimuksista.  Tämä neuvottelukehys vahvistaisi mielikuvaa Venäjästä ’tasavertaisena’ suurvaltana Yhdysvaltojen rinnalla, mikä on yksi Venäjän ulkopolitiikan päätavoitteista. Samalla Venäjä ruokkii Yhdysvaltojen eurooppalaisten kumppaneiden pelkoja siitä, että niiden liikkumavaraa rajoitetaan suurvaltojen välisellä sopimuksella.

Tämäkin vaihtoehto vahvistaisi Putinista luotua mielikuvaa ’Venäjän historiallisen alueen ja vallan puolustajana’[13] ja osaltaan legitimoisi Putinin aggressiivista ulkopolitiikkaa: kohteliaalla käytöksellä ja yhteistyöllä Venäjän kansainvälinen asema heikkeni; hyökkäämällä ja uhkailulla se on jälleen palautettu.

On myös syytä pitää mielessä, että Venäjän tavoitteet Ukrainassa ovat paljon maan Nato-kysymystä laajempia. Läntisen sotilaallisen liittoutumisen kielto on vain yksi tapa, jonka avulla Venäjä haluaa rajoittaa Ukrainan suvereenisuutta.

Ajamalla lännen mahdottoman valinnan eteen, Venäjä pitää aloitteen itsellään ja pakottaa muut arvailemaan sen seuraavia askelia ja sitä, mihin saakka se on valmis etenemään.

Katri Pynnöniemi, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu
Sinikukka Saari, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti


[1] Putin puhe Kremlissä 1.12.2021, URL: http://www.kremlin.ru/events/president/news/67250.

[2] Putinin puhe Venäjän ulkoministeriön kollegion kokouksessa 18.11.2021, URL: http://www.kremlin.ru/events/president/news/67123.

[3] Venäjän ulkoministeriön tiedote 17.12.2021, URL: https://mid.ru/ru/foreign_policy/news/1790809/?lang=en.

[4] Luonnos Euroopan turvallisuussopimuksesta, 209.11.2009, URL: http://en.kremlin.ru/events/president/news/6152.

[5] Astanan julistus, 3.12.2010, URL: https://www.osce.org/files/f/documents/b/6/74985.pdf.

[6] Venäjän varaulkoministeri Anatoli Grushko 18.11.2021, URL: https://iz.ru/1266419/2021-12-18/v-mid-rossii-vyrazili-nadezhdu-na-priniatie-predlozhenii-po-bezopasnosti.

[7] Putin, Puolustusministeriön kollegion kokouksessa 21.12.2021 http://www.kremlin.ru/events/president/news/67402.

[8] Andrei Kolesnikov, 16.12.2021, https://carnegiemoscow.org/commentary/86013.

[9] Levada-tutkimuslaitoksen mielipidekysely, 14.12.2021, https://www.levada.ru/2021/12/14/obostrenie-v-donbasse/.

[10] Venäjän ulkoministeriön edustajan mukaan, Venäjä ei missään olosuhteissa hyväksy NATO:n sotilaallisen infrastruktuurin sijoittamista Ukrainaan ja Georgiaan, 21.12.2021, URL: https://rg.ru/2021/12/21/glava-delegacii-rf-moskva-ne-dopustit-razmeshcheniia-nato-na-ukraine-i-v-gruzii.html.

[11] Yhdysvaltojen edustajien kommentit Venäjän sopimusluonnokseen, 21.1.2021, URL:https://www.rferl.org/a/russia-us-ukraine-sullivan-ushakov-europe-nato/31618822.html; myös 17.12.2021, https://twitter.com/ChristopherJM/status/1471873654728245248.

[12] https://www.armscontrol.org/act/2021-11/news/us-russia-establish-strategic-stability-groups.

[13] Venäjä: lähihistoria dokumentti, 12.12.2021 https://www.dokonlin.ru.com/video/rossija-noveishaja-istorija-12-12-2021.html; kts myös Paananen, Arja, 18.12.2021, https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008477412.html?fbclid=IwAR1LWwzHi0uUGmOY4pEJMYPuzoNBzcV3JJEs8qFu_i8R2g5GXmMwaat5F0s.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s