Katri Pynnöniemi & Olli-Matti Mikkola (2021) Venäjän strategisen toimintaympäristön erilaiset tulkintakehykset ja niiden merkitys Suomelle. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: Työpapereita nro 22.

Venäjällä käydään vilkasta keskustelua kansainvälisen järjestelmän muutoksesta ja sen vaikutuksista Venäjän asemaan yhtenä suurvalloista. Tätä käynnissä olevaa keskustelua voidaan hahmottaa neljän erilaisen tulkintakehyksen avulla: strateginen tasapaino, moninapaisuus, kaksinapaisuus ja konservatiivinen ideologia. Nämä tulkintakehykset eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia, vaan limittäisiä ja toisiaan täydentäviä. Onkin syytä painottaa, että tärkeämpää kuin osoittaa jonkin tietyn tulkintakehyksen määräävä asema, on tarkastella sen lähtöoletuksia, tulkintojen taustalla vaikuttavia syitä ja niiden merkitystä Venäjän valtionjohdon päätöksenteossa. Näin voidaan muodostaa laaja-alainen näkemys tekijöistä, joiden puitteissa Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikan linjavalintoja Venäjällä tehdään.

Venäjällä strategisen toimintaympäristön muutosta arvioidaan ennen kaikkea osana suurvaltojen voimasuhteissa tapahtuvia radikaaleja (sodat tai vallankumoukset) tai pitkän aikavälin (kulttuuri-identiteetti ja teknologinen kehitys) muutosprosesseja. Tässä reunavaltioiden rooli on pysynyt varsin muuttumattomana: maat nähdään joko potentiaalisena sillanpäänä Venäjälle suuntautuvalle sotilaalliselle hyökkäykselle tai ne julistetaan ’omaksi’ tukialueeksi. Molemmissa tapauksissa reunavaltion itsemääräämisoikeus nähdään alisteisena Venäjän strategisille intresseille.

Suurvaltojen voimasuhteiden muutos voi heijastua joko välittömästi tai välillisesti Suomen asemaan. Suurvaltojen keskinäinen ymmärrys ’strategisen tasapainon’ elementeistä ei välttämättä tarkoita pienvaltioiden intressien sivuuttamista, mikäli ne eivät häiritse kokonaistavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi strategisen tasapainon tulkintakehyksessä pienvaltion toiminta välittäjänä suurvaltojen aseriisuntaneuvotteluissa on tervetullut. Kaksinapaisuuteen perustuva suurvaltadynamiikka on esitellyistä tulkintakehyksistä todennäköisesti ennakoitavin ja vakain. Moninapaisuus on taas Venäjän toivoma malli, koska sillä se turvaa vaikutusvaltansa. Tähän tulkintakehykseen sisäänrakennettu kilpailuasetelma ’napojen’ kesken tekee siitä kaksinapaisuutta vähemmän ennakoitavan. Moninapaisuuden tulkintakehykseen liittyy Suomen kaltaiselle pienvaltiolle haaste. Moninapaisessa maailmassa valtaa jaetaan suurvaltojen kesken, mutta sitä käytetään monenkeskisten instituutioiden kautta. Pienvaltioiden on tällöin vaikeampi tunnistaa ja suojautua toiminnalta, jonka tavoitteena on heikentää kansainvälisten instituutioiden merkitystä.

Konservatiivisen ideologian vakiintuminen osaksi Venäjän ulkopolitiikkaa on selkeästi ristiriidassa Suomen ulkopolitiikan lähtökohtien kanssa. Venäjä on taitava hyödyntämään kuviteltuja tai todellisia uhkakuvia osana konfliktien hallintaa. Tämä piirre yhdistää kaikkia edellä käsiteltyjä tulkintakehyksiä. 

Julkaisun pysyvä osoite https://www.doria.fi/handle/10024/181573

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s