Kremlin sotapuheiden analyysiä: sodan kehystäminen osaksi Venäjän kansallista tarinaa

Tässä kirjoituksessa esittelen pääkohtia käynnissä olevasta tutkimusanalyysistä, jossa pyritään ymmärtämään miten Venäjän sota Ukrainassa kehystetään[1] Venäjän valtionmediassa ja viranomaispuheessa. Analyysissä keskitytään 24.2.2022 alkaneeseen sodan vaiheeseen, josta Venäjällä käytetään nimitystä ”sotilaallinen erikoisoperaatio” (Специальная военная операция). Aikaisemman tutkimuksen[2]  perusteella tiedetään, että Venäjän viranomaisten lausunnot muodostavat yhden tehokkaimmista informaatiovaikuttamisen kanavista. Tutkimusanalyysiä varten kerätty aineisto käsittää Venäjän viranomaispuheita hyökkäystä edeltävän viikon ajalta sekä keskeisiä lausuntoja sodan aikana. Analyysissä huomioidaan myös aikaisemmat lausumat tai Venäjän suhteita Ukrainaan kuvaavat tulkinnat, silloin kun ne edesauttavat tulkintakehyksen idean selittämisessä. Viranomaispuheen sisällönanalyysin rinnalla on selvitetty tiettyjen avainkäsitteiden esiintyvyyttä Venäjän mediassa.

Tähän mennessä toteutettu aineistoanalyysi tuottaa kaksi keskeistä havaintoa. Ensinnäkin, Kremlin argumentaatiosta voidaan sisällönanalyysin keinoin muodostaa tulkintakehyksiä, joiden elementit ovat vastakohtapareja (positiivinen vs. negatiivinen konnotaatio). Toiseksi, näistä eri elementeistä (alla kuvatut tulkintakehykset) muodostuu kokonaisuus, jota tässä nimetään ”Venäjän kansalliseksi tarinaksi”[3]. Erilaisista, osin keskenään ristiriitaisista elementeistä (myytit, historiallisten tapahtumien tulkinnat, viholliskuvat) koostuvan tarinan tehtävänä on selittää, mistä konfliktissa on kyse Venäjän näkökulmasta. Tämä tehdään purkamalla niin historiallisten kuin ajankohtaisten tapahtumien syy-seuraussuhteiden logiikka ja asettamalla ne uudeksi, osin tai täydellisen fiktiiviseksi tarinaksi Venäjän valta-aseman oikeutuksesta suhteessa Ukrainaan. Näin ollen Ukrainan sotatapahtumia käsitellään irrallaan reaalimaailman kontekstista ja ne sijoitetaan osaksi Venäjän kansallisen tarinan syy-seuraussuhteiden logiikkaa. Tässä mielessä ’Venäjän kansallinen tarina’ on samanaikaisesti sekä eheä (sen oman sisäisen logiikan mukaan), että valheellinen: sen avulla Kreml vahvistaa itselleen edullisia mielikuvia ja tulkintoja konfliktin merkitysestä ja häivyttää näkyvistä Venäjän roolin hyökkäyssodan ja vuonna 2014 alkaneen konfliktin eskalaatiossa.

Sodan kehystäminen osaksi Venäjän kansallista tarinaa

Venäjän kansallisesta tarinasta johdetut tulkintakehykset noudattavat siis omaa, reaalimaailmalle vierasta logiikkaa. Seuraavassa kuvaan lyhyesti eri tulkintakehysten pääpiirteet. Suluissa on tiivistetty tulkintakehyksen keskeinen idea tai teema.

Ukraina ei ole oikea valtio – Venäjä ja Ukraina ovat yksi kansa (alennettu suvereniteetti)

Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan Venäjän rajanaapureiden (turvallisuus)poliittiset valinnat nähdään alisteisina Venäjän kansallisille intresseille. Tämä ajatus on kirjattu myös Venäjän vuoden 2016 ulkopolitiikan doktriiniin.[4]

Taustalla vaikuttavat myös tulkinnat, esimerkiksi Ivan Ilyin (1950), jonka mukaanslaavilaiset maat (Ukraina, Valko-Venäjä) ovat heimoja – maiden itsenäistyminen Venäjästä olisi maailmanpoliittinen katastrofi. MyösAleksander Dugin (1997) kirjoittaa, että suvereeni Ukraina olisi geopoliittinen anomalia, ja sellaisena muodostaisi uhan Venäjälle välttämättömän Mustanmeren hallinnalle.

Nykyisessä tilanteessa esillä ovat eri skenaariot Ukrainan jakamisesta osiin (oletusarvona, ettei Ukrainan suvereniteettia tarvitse kunnioittaa). Viimeisimpänä Venäjän turvallisuusneuvoston Nikolai Patrushevin lausunto huhtikuun lopulla 2022.[5]

Ukraina on lännen vasalli – länsi käy sotaa Venäjää vastaan (päävastustajan vasalli)

Tässäkin lähtöoletuksena on, että Ukraina ei ole itsenäinen toimija tai Ukrainan suvereniteettia ei tarvitse kunnioittaa, vaan konflikti kehystetään osaksi lännen pyrkimystä heikentää ja/tai padota Venäjän vaikutusta sen perinteisillä intressialueilla.[6] Sodan varsinaisena kohteena on siis Venäjä, ei Ukraina. Näin häivytetään Venäjän toimijuus hyökkäyssodan syyllisenä ja korostetaan lännen (Yhdysvallat) vastuuta konfliktin eskalaatiossa sodaksi. Tämä tulkintakehys on ristiriidassa Venäjän sodan oikeutusta perustelevan tarinan (pahan vastustaminen) kanssa. Voidaan olettaa, että tätä kehystä käytetään taktisesti konfliktin eri vaiheissa vahvistamaan mielikuvia lännestä uhkana Venäjälle ja Venäjän toimien puolustuksellisuudesta.

Esimerkiksi presidentti Putin kehysti tilanteen sotapuheessaan (24.2.2022) näin: ”Tämänhetkiset tapahtumat eivät liity haluun kaventaa Ukrainan ja sen kansan etuja. Ne liittyvät itse Venäjän puolustamiseen niiltä, jotka ovat ottaneet Ukrainan panttivangiksi ja yrittävät käyttää sitä meidän maatamme ja sen kansaa vastaan. Toistan, toimemme ovat itsepuolustusta meitä vastaan luotavia uhkia vastaan ja vielä suurempaaonnettomuuttavastaan kuin se, joka on nyt tapahtumassa”.

Ukrainassa on natsihallitus – Venäjä on voittanut natsismin (natsikortti)

Tämän tulkintakehyksen taustalla Venäjällä valittu politiikkalinja, jossa patriotismi ja kansallinen yhteneväisyys sidotaan toisen maailmansodan voiton muistoon.[7] Viholliskuvaa Ukrainasta rakennetaan tämän muiston perustalle – kontekstina toimii uhka Venäjän olemassaololle ja kulttuuris-sivilisatoriselle itsenäisyydelle. Viime aikaisissa propagandakirjoituksissa ”denatsifikaatio” määritellään kokonaisvaltaiseksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on Ukrainan kansallisen identiteetin alistaminen osaksi Venäjän vaikutuspiiriä.[8]

Hyvää saa puolustaa voimatoimin – Venäjän on hyvän puolella, pahaa vastaan (pahan vastustaminen)

Edellisistä tulkintakehyksistä poiketen, tässä tarinassa Venäjä on pääroolissa. Venäjän toimijuutta (oikeutta käynnistää ”sotilaallinen erikoisoperaatio”) perustellaan vetoamalla voimankäytön oikeuteen ’hyvän’ (ja totuuden) puolesta. Tähän mennessä toteutetun analyysin perusteella ei voi tehdä laajempia päätelmiä, tarkoitetaanko ’hyvän puolustamisella’ ensisijaisesti Venäjän suvereniteetin puolustamista, vai kuten alla olevassa lausumassa, oikeutta puolustaa fantasiatasavaltoja kuvitteelliselta Ukrainan hyökkäykseltä?

Puhuessaan medialle ennen sodan alkua, presidentti Putin (22.2.2022) asetti potentiaalisen konfliktin laajempaan kontekstiin: ”Mitä tulee kysymykseen – onko se mahdollista ja pitäisikö kaikki ongelmat ratkaista voiman avulla vai pysyä hyvän puolella? No, miksi luulet, että hyvän pitäisi aina olla voimatonta? En usko niin, koska mielestäni hyvyys tarkoittaa kykyä puolustaa/suojella itseään. Tästä lähdetään eteenpäin”.

Mikäli sota jatkuu pitkään ja/tai Venäjällä siirrytään laajamittaisempaan mobilisaatioon, on oletettavaa, että tämän tulkintakehyksen painopiste kasvaa. Tämän kehyksen alle voidaan sijoittaa Venäjän esittämät väitteet Ukrainan muodostamasta sotilaallisesta uhasta Venäjälle.[9]  

Lopuksi: hypoteeseja jatkotutkimukselle

Konfliktia koskevat tulkintakehykset ovat osa Venäjän kansallista tarinaa, eivätkä siten reflektoi kohdemaan tilannetta (heikkouksia tai ajankohtaisia jännitteitä).  Venäjän tulkintakehysten ydinviestit kertovat siitä, miten Venäjä näkee oman asemansa maailmassa ja selittää Venäjään kohdistuvia turvallisuusuhkia.

Voidaan esittää hypoteesi, että edellä kuvatut tulkintakehykset ovat monistettavissa. Toisin sanoen, samoja tulkintakehyksiä voidaan siirtää erilaiseen ajalliseen ja paikalliseen kontekstiin, ilman että niiden sisäinen logiikka häiriintyy. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että Venäjä voi monistaa parhaillaan käynnissä olevan sodan aikana hyödynnettyjä tulkintakehyksiä myös Suomea vastaan kohdistuvassa vihamielisessä vaikuttamisessa. Samalla on kuitenkin muistettava, että Suomi ei ole osa Venäjän ydintarinaa, vaikka onkin rajamaa (voidaan soveltaa ’alennetun suvereniteetin’ pääperiaatetta).

Lisäksi voidaan olettaa, että Venäjä hyödyntää kansallisen tarinan eri elementtejä (edellä kuvatut tulkintakehykset) strategisesti. Tähän mennessä tehdyt havainnot[10] kentältä tukevat tätä hypoteesia. Tarvitaan kuitenkin tarkempaa analyysiä eri toimijoiden ja kanavien yhteistoiminnasta (viestien koordinaatiosta tai sen puutteesta). Lisäksi olisi tarpeen kriittisesti arvioida analyysin lähtöoletuksia, eli tunnistetaanko olennaiset viestit, kuten tietty Putinin puheen osa, ja niiden merkitys osana laajempaa ajallista ja ideologista kontekstia.

Katri Pynnöniemi, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto ja Maanpuolustuskorkeakoulu

---

[1] Venäjän tuottamaa propagandaa ja disinformaatiota tutkitaan tässä sisällönanalyysin keinoin, jolloin analyysin yksikkönä ovat Venäjän esittämät ”perustelut” (argumentit) omille toimilleen sodan aikana. Analyysin lähtökohtana on kuitenkin ymmärrys siitä, että Venäjän tuottama strateginen viestintä hyödyntää järjestelmällisesti valheita (’taktinen totuus’) osana konfliktin hallintaa. Pynnöniemi ja Racz 2016. Fog of Falsehood, URL: https://www.fiia.fi/wp-content/uploads/2017/01/fiiareport45_fogoffalsehood.pdf.

[2] Ibid.

[3] Parppei, Katri (2021), “Enemy Images in the Russian National Narrative”. In: Pynnöniemi, K (ed.), Nexus of Patriotism and Militarism in Russia. Helsinki: Helsinki University Press. DOI: https://doi.org/10.33134/HUP-9-2; kts myös Kragh Martin, ”Ukraine as Putin’s Ideological Project”, 21.4.2022, https://www.ui.se/globalassets/ui.se-eng/publications/sceeus/ukraine-as-putins-ideological-project.pdf.

[4] Venäjän ulkopolitiikan doktriini 2016, https://rusmilsec.files.wordpress.com/2021/08/fp_concept_rf_2016_eng.pdf.

[5] Rossiiskaya gazeta 27.4.2022, https://rg.ru/2022/04/26/patrushev-zapad-sozdal-imperiiu-lzhi-predpolagaiushchuiu-unichtozhenie-rossii.html.

[6] Tämä tulkinta on osa laajempaa selitysmallia, jonka mukaan länsi pyrkii heikentämään Venäjää osana maailmanlaajuista taistelua vallasta ja resursseista.

[7] Pynnöniemi (2021), Nexus of Patriotism and Militarism in Russia, DOI: https://doi.org/10.33134/HUP-9-2/.

[8] Ria.ru, 10.4.2022, https://ria.ru/20210410/ukraina-1727604795.html.

[9] такие планы, включая военную атаку на Крым и Донбасс, были прописаны, к сожалению, в доктринальных украинских документах сегодняшнего дня, а украинскому народу уготована судьба «расходного материала». Я думаю, что осознание этого приходит к большой части народа Украины. http://www.kremlin.ru/events/president/news/68297.

[10] Aikaisemmissa analyyseissä on huomioitu, ettei Venäjä valmistellut omia kansalaisiaan sodan varalle, koska se oletti ’operaation’ olevan ohi muutamassa päivässä. Sen sijaan, venäläisiä on ryhdytty valmistelemaan pitkään sotaan.  Wattling & Reynolds (2022), Operation Z, URL:https://static.rusi.org/special-report-202204-operation-z-web.pdf