Kuluneen noin puolen vuoden ajan maailma on elänyt uuden koronaviruksen (covid-19) aiheuttaman pandemian keskellä. Viruksen vähitellen levitessä valtiot ovat reagoineet tilanteeseen eri tavoin. Syitä näihin eroihin voidaan etsiä maiden poliittisten kulttuurien eroista, terveydenhoitojärjestelmien toimintakyvystä ja resurssien riittävyydestä. Koronapandemia on paljastanut eri yhteiskuntien kipupisteitä ja vahvuuksia. Venäjä ei ole tässä suhteessa poikkeus.

Tämän tutkimusraportin tavoitteena on luoda pitkittäisleikkaus Venäjän poliittisen johdon ja viranomaistoimijoiden reagoinnista koronakriisin alkuvaiheessa. Tutkimus on toteutettu kolmessa vaiheessa. Aluksi on kartoitettu federaatiotason keskeiset toimijat, heidän tehtävänsä ja toimien koordinaatio epidemian hillitsemiseksi. Tutkimuksen toisessa vaiheessa on selvitetty keskushallinnon ja aluehallintojen välistä työnjakoa ja kartoitettu aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen nojaten, miten eri tavoin kriisi mahdollisesti vaikuttaa Venäjän yhteiskunnalliseen vakauteen. Kolmannessa vaiheessa on analysoitu Venäjän poliittisen johdon koronakriisiin liittyvää strategista viestintää sekä kriisin kehystämistä Venäjän valtiontelevisiossa. Loppuraportti yhdistää nämä tutkimusprosessin eri vaiheet ja tarjoaa siten välineitä jatkotutkimukseen.

Tutkimus on toteutettu Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitoksen Venäjä-ryhmän yhteistyönä.  Helsingin yliopiston (Aleksanteri-instituutin ja Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen apulaisprofessori Katri Pynnöniemi on vastannut hankkeen suunnittelusta sekä väliraporttien ja loppuraportin kirjoittamisesta. Korkeakouluharjoittelija Outi Helin on koonnut raportissa käytetyn tutkimusaineiston, kirjoittanut loppuraportin toisen kappaleen ja vastannut media-aineiston analyysistä.

Tutkimus on julkaistu Maanpuolustuskorkeakoulun työpapereita julkaisusarjassa.

Julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-25-3141-7

Tiivistelmä:

Tähän mennessä koronakriisi ei ole muuttanut Venäjän poliittisen järjestelmän toimintalogiikkaa. Kreml pyrkii ensisijaisesti varmistamaan, että sen oman aseman kannalta keskeisten toimijoiden lojaalisuus säilyy. Tämä tarkoittaa käytännössä poliittisen eliitin muodostamien ryhmittymien välisen voimatasapainon ylläpitoa myös kriisin aikana ja sen pitkittyessä.

Koronakriisiä koskevassa strategisessa viestinnässä korostetaan Putinin johtajuutta, vaikka käytännössä vastuuta on jaettu aluetason toimijoille sekä eri viranomaisille. Tilanteen pahentuminen (kuolleisuuden kasvu ja talousongelmat) tuskin muuttaa kokonaiskuvaa Putinin toiminnan kehystämisen osalta.

Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden sekä tutkimusta varten kerätyn aineiston avulla tutkimusraportissa hahmotellaan kolme keskeistä epävarmuustekijää, joita voidaan hyödyntää koronakriisin poliittisten vaikutusten arvioinnissa. Näitä ovat valtionjohdon valmius turvautua väkivaltaan ja kontrollikeinoihin asemansa turvaamiseksi, kyky manipuloida yleistä mielipidettä poliittisen eliitin intressien mukaisesti sekä keskushallinnon toimintakyky kriisitilanteessa.

Venäjän olosuhteissa on vaikea arvioida, milloin tilanne täyttää merkittävän häiriötilan tunnusmerkit. Tältä osin tilannekuvan terävöittäminen edellyttää monitieteistä tutkimusotetta sekä laajan tietopohjan hyödyntämistä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s