Russia’s Strategic Planning Documents

In the following we have gathered essential Russian strategic planning documents for public use. Newest version in bold.

Федеральный закон “О стратегическом планировании в Российской Федерации” / Law about Strategic Planning in the Russian Federation (2014)

Стратегия национальной безопасности / National Security Strategy (2021)

Военная Доктрина Российской Федерации / Military Doctrine / Venäjän sotilasdoktriini (2014)

Концепция внешней политики Российской Федерации / Foreign Policy Concept (2016)

Энергетическая Стратегия Российской Федерации на период до 2035 года / Russia’s Energy Strategy until 2035 (2020)

Об Основах государственной политики Российской Федерации в Арктике на период до 2035 года / On the Foundations of the Russian Federation State Policy in the Arctic for the Period up to 2035 (2020)

О Стратегии развития Арктической зоны Российской Федерации и обеспечения национальной безопасности на период до 2035 года / On the Strategy on the development of Russian Arctic zone and protection of Russia’s national interests for the period until 2035 (2020)


Об утверждении Основ государственной политики Российской Федерации в области военно-морской деятельности на период до 2030 года / On the Approval of the Fundamentals of the State Policy of the Russian Federation in the Field of Naval Operations for the period until 2030 (2017)

Об Основах государственной политики Российской Федерации в области ядерного сдерживания / On the Basic Principles of State Policy of the Russian Federation on Nuclear Deterrence (2020)

О развитии искусственного интеллекта в Российской Федерации / On the Development of Artificial Intelligence in the Russian Federation (2019)

Об утверждении Доктрины информационной безопасности Российской Федерации / On the approval of Information Security Doctrine of the Russian Federation (2016)

О Стратегии научно-технологического развития Российской Федерации / On the Strategy of Scientific Technology Development of the Russian Federation (2016)

This page is being updated

Puurunen (2021): Sotatieteiden akatemian roolista sotilasdoktriinien valmistelussa

Puurunen, Mari (2021): Sotatieteiden akatemian roolista sotilasdoktriinien valmistelussa. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: Työpapereita nro. 23.

Tässä työpaperissa tarkastellaan Venäjän Sotatieteiden akatemian (Академия Военных Наук) roolia sotilasdoktriinien valmistelussa sekä akatemiassa tehtyä tutkimusta Venäjään kohdistuvien uhkien olemuksesta. Akatemian presidenttinä toiminut armeijakenraali Mahmut Garejev esitteli vuonna 2003 analyysin Venäjään kohdistuvista sotilaallisista uhkista, mitä hän toisti julkaisuissaan lähes muuttumattomana 16 vuoden ajan aina kuolemaansa asti. Garejeviin henkilöityneen Sotatieteiden akatemian yhtenä tehtävänä on tuottaa sotatieteellistä tutkimusta valtionhallinnon tarpeisiin ja osallistua sotilasdoktriinin laadintaan, joka toteutetaan Venäjän turvallisuusneuvoston yhteyteen perustetussa komiteassa. Sotilasdoktriinissa kuvataan Venäjän sotilaspolitiikan perusteita ja määritellään Venäjää vastaan kohdistuvat uhkat. Tämän työpaperin tarkoituksena on valottaa yhden sotilasdoktriinin valmisteluun osallistuvan toimijan historiaa, roolia ja lähtökohtia Venäjän sotilaspolitiikan laatimisessa etenkin uhka-arvioiden osalta, joita verrataan vuoden 2010 ja 2014 sotilasdoktriineissa esitettyihin uhkiin. Analyysin lopputuloksena todetaan Garejevin uhka-analyysin kestäneen hyvin aikaa, mutta muuntuneen aina ajankohtaisen sotilaspoliittisen tilannekuvan mukaiseksi. Sotilasdoktriinin muutokset uhkien osalta ovat seuranneet Garejevin uhka-analyysiinsä tekemiä muutoksia verrattain täsmällisesti. Suurimmat muutokset voidaan juontaa 2000-luvun teknologiakehityksen nopeatempoisuuteen sekä tarpeeseen perustella sotilaallisen voiman käyttöä Ukrainan konfliktissa.

Venäjän kansallinen tarina: uhkakuvat ja isänmaallisuus yhtenäisyyden rakennusaineina – keskustelutilaisuuden tallenne (10.6.2021)

Venäjän toiminta on lisännyt jännitteitä Euroopassa, mutta millaisia vaikutuksia tilanteella on Venäjän sisällä? Tiedekulmasta suorana lähetyksenä esitettävässä keskustelutilaisuudessa analysoidaan miten uhkakäsitykset ovat Venäjällä muuttuneet? Mistä patriotismissa oikeastaan on kyse ja mitä eri merkityksiä siihen nyky-Venäjällä liitetään?  Keskustelu perustuu Helsinki University Pressin tuoreeseen avoimeen julkaisuun The Nexus of Patriotism and Militarism in Russia: A Quest for Internal Coherence (2021).

Tilaisuuden vetäjänä toimi kirjan toimittaja, Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteisen Mannerheim-professuurin haltija, apulaisprofessori Katri Pynnöniemi, ja aihetta on käsittelemässä Venäjän historian, kulttuurin ja politiikan tutkijat Kati ParppeiVeera LaineElina KahlaJussi LassilaJonna Alava ja Salla Nazarenko.

Book Review: Nexus of Patriotism and Militarism in Russia: Quest for Internal Cohesion (ed. Katri Pynnöniemi)

This valuable book includes very well-researched articles written by the scholars of the field who examine the concepts of patriotism and militarism in today’s Russia and discuss the methods used by the Russian leadership. It is a major contribution to the study of Russian politics and sociology.

Ayse Dietrich – Professor, Part-time, at Middle East Technical University, Department of History, and Eurasian Studies. Editor and the founder of the International Journal of Russian Studies

See full review here

Pynnöniemi & Mikkola (2021): Venäjän strategisen toimintaympäristön erilaiset tulkintakehykset ja niiden merkitys Suomelle

Katri Pynnöniemi & Olli-Matti Mikkola (2021) Venäjän strategisen toimintaympäristön erilaiset tulkintakehykset ja niiden merkitys Suomelle. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: Työpapereita nro 22.

Venäjällä käydään vilkasta keskustelua kansainvälisen järjestelmän muutoksesta ja sen vaikutuksista Venäjän asemaan yhtenä suurvalloista. Tätä käynnissä olevaa keskustelua voidaan hahmottaa neljän erilaisen tulkintakehyksen avulla: strateginen tasapaino, moninapaisuus, kaksinapaisuus ja konservatiivinen ideologia. Nämä tulkintakehykset eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia, vaan limittäisiä ja toisiaan täydentäviä. Onkin syytä painottaa, että tärkeämpää kuin osoittaa jonkin tietyn tulkintakehyksen määräävä asema, on tarkastella sen lähtöoletuksia, tulkintojen taustalla vaikuttavia syitä ja niiden merkitystä Venäjän valtionjohdon päätöksenteossa. Näin voidaan muodostaa laaja-alainen näkemys tekijöistä, joiden puitteissa Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikan linjavalintoja Venäjällä tehdään.

Venäjällä strategisen toimintaympäristön muutosta arvioidaan ennen kaikkea osana suurvaltojen voimasuhteissa tapahtuvia radikaaleja (sodat tai vallankumoukset) tai pitkän aikavälin (kulttuuri-identiteetti ja teknologinen kehitys) muutosprosesseja. Tässä reunavaltioiden rooli on pysynyt varsin muuttumattomana: maat nähdään joko potentiaalisena sillanpäänä Venäjälle suuntautuvalle sotilaalliselle hyökkäykselle tai ne julistetaan ’omaksi’ tukialueeksi. Molemmissa tapauksissa reunavaltion itsemääräämisoikeus nähdään alisteisena Venäjän strategisille intresseille.

Suurvaltojen voimasuhteiden muutos voi heijastua joko välittömästi tai välillisesti Suomen asemaan. Suurvaltojen keskinäinen ymmärrys ’strategisen tasapainon’ elementeistä ei välttämättä tarkoita pienvaltioiden intressien sivuuttamista, mikäli ne eivät häiritse kokonaistavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi strategisen tasapainon tulkintakehyksessä pienvaltion toiminta välittäjänä suurvaltojen aseriisuntaneuvotteluissa on tervetullut. Kaksinapaisuuteen perustuva suurvaltadynamiikka on esitellyistä tulkintakehyksistä todennäköisesti ennakoitavin ja vakain. Moninapaisuus on taas Venäjän toivoma malli, koska sillä se turvaa vaikutusvaltansa. Tähän tulkintakehykseen sisäänrakennettu kilpailuasetelma ’napojen’ kesken tekee siitä kaksinapaisuutta vähemmän ennakoitavan. Moninapaisuuden tulkintakehykseen liittyy Suomen kaltaiselle pienvaltiolle haaste. Moninapaisessa maailmassa valtaa jaetaan suurvaltojen kesken, mutta sitä käytetään monenkeskisten instituutioiden kautta. Pienvaltioiden on tällöin vaikeampi tunnistaa ja suojautua toiminnalta, jonka tavoitteena on heikentää kansainvälisten instituutioiden merkitystä.

Konservatiivisen ideologian vakiintuminen osaksi Venäjän ulkopolitiikkaa on selkeästi ristiriidassa Suomen ulkopolitiikan lähtökohtien kanssa. Venäjä on taitava hyödyntämään kuviteltuja tai todellisia uhkakuvia osana konfliktien hallintaa. Tämä piirre yhdistää kaikkia edellä käsiteltyjä tulkintakehyksiä. 

Julkaisun pysyvä osoite https://www.doria.fi/handle/10024/181573

A comparison tool of Russia’s National Security Strategy: 2009, 2015 & 2021

On July 2 President Vladimir Putin signed Russia’s new National Security Strategy. The Strategy has been updated every six years, the previous versions being accepted in 2009 and 2015. The most recent version of the Strategy has been heavily revised. The 2021 version of the Strategy outlines Russia’s ambitions, concerns as well as a vision for the future, highlighting internally coherent view of Russia’s national interests and threats facing Russia.

Assembled on the basis of the Strategies, the purpose of this table is to provide a tool for detailed comparison of the three documents.

A comparison tool of Russia’s National Security Strategies 2009, 2015 & 2021

Venäjä-ryhmä hakee tutkimusavustajaa määräaikaiseen tehtävään

Tehtävän erityisosaaminen liittyy Venäjän turvallisuus- ja sotilaspolitiikkaan sekä niiden puitteissa vaikuttaviin ilmiöihin. Tehtävä alkaa 16.8.2021 (tai sopimuksen mukaan) ja on määräaikainen 30.6.2022 saakka.


Vastaat tutkimusopetuksen sekä Venäjän turvallisuus- ja sotilaspolitiikan opetuksen aineistojen käytettävyydestä ja ajantasaisuudesta. Osallistut tieteellisten tutkimusmetodien kehittämiseen sekä niiden käytäntöön soveltamiseen tutkimuksessa ja tutkimuskoulutuksessa. Suunnittelet ja toteutat opetustapahtumien oppimisympäristöt, aineistot ja tilastoinnin sekä toimit oppimisympäristöjen pedagogisena ja teknisenä asiantuntijana. Osallistut Venäjän turvallisuus- ja sotilaspolitiikan kansalliseen ja kansainväliseen tieteelliseen tutkimukseen sekä opetustoimintaan erityisosaamisesi puitteissa.

Haku on auki 16.7.2021 asti.

Linkki ilmoitukseen valtiolle.fi palvelussa

Helin (2021): Pohjois-Eurooppa Venäjän naapurina: Teemoja kansainvälisestä ja venäläisestä tutkimuskirjallisuudesta

Helin, Outi (2021) Pohjois-Eurooppa Venäjän naapurina : Teemoja kansainvälisestä ja venäläisestä tutkimuskirjallisuudesta. Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos, Julkaisusarja 3: Työpapereita nro 21.

Tämä työpaperi on kirjoitettu osana Ulkopoliittisen instituutin, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Aleksanteri-instituutin tutkimushanketta ”Pohjois-Eurooppa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”. Hanke on osa valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimustoimintaa (VN TEAS). Hankkeen tavoitteena on
tuottaa tietoa Pohjois-Euroopan alueen roolista Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, sekä vahvistaa yhteyksiä ja yhteisymmärrystä venäläisten tutkijoiden kanssa tieteellisten työpajojen kautta. Hankkeessa järjestetään kansainvälisiä työpajoja, joiden teemat ovat: uhka, kamppailu ja naapuruus. Tässä työpaperissa keskitytään naapuruusteemaan ja tarkastellaan Venäjän naapuruuteen liittyvää kansainvälistä tutkimusta ja analysoidaan Pohjois-Euroopan alueen käsittelyä Venäjällä julkaistussa tutkimuskirjallisuudessa.

Kirjallisuuskatsauksen ja venäläisen tutkimuskirjallisuuden analyysin perusteella voidaan todeta, että Pohjois-Eurooppaa Venäjän naapurina tai siihen kuuluvia yksittäisiä maita käsitellään tutkimuskirjallisuudessa verrattain vähän. Venäjänkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käsitellään samankaltaisia teemoja kuin läntisessä tutkimuskirjallisuudessa. Julkaistuista tutkimuksista ja puheenvuoroista pääosa käsittelee Venäjää Euroopan unionin naapurina. Tämän lisäksi turvallisuuspolitiikan kysymykset, erityisesti Suomen ja Ruotsin suhde Natoon, ovat keskeinen aihe. Osassa turvallisuuden teemaan liittyvissä venäläisissä artikkeleissa kuvastuu Venäjän virallisen linjan mukainen tulkinta. Ennen kirjallisuuskatsausta esitellään keskeiset käsitteet, joiden avulla kuvataan ja määritellään Venäjän naapuruuspolitiikan tavoitteita ja lähtökohtia. Käyttämällä naapureista eri ilmaisuja Venäjä ilmentää suhtautumistaan ja naapuruuspolitiikkaansa kyseistä valtiota kohtaan.

Aiemman Venäjän naapuruuteen liittyvän tutkimuskirjallisuuden ja venäläisen tutkimuskirjallisuuden läpikäynti tarjoaa lähtökohtia tutkimushankkeen seuraaviin vaiheisiin.

Keskustelutilaisuus: Venäjän kansallinen tarina – uhkakuvat ja isänmaallisuus yhtenäisyyden rakennusaineina

10.6.2021

Venäjän toiminta on lisännyt jännitteitä Euroopassa, mutta millaisia vaikutuksia tilanteella on Venäjän sisällä? Tiedekulmasta suorana lähetyksenä esitettävässä keskustelutilaisuudessa analysoidaan miten uhkakäsitykset ovat Venäjällä muuttuneet? Mistä patriotismissa oikeastaan on kyse ja mitä eri merkityksiä siihen nyky-Venäjällä liitetään?  Keskustelu perustuu Helsinki University Pressin tuoreeseen avoimeen julkaisuun The Nexus of Patriotism and Militarism in Russia: A Quest for Internal Coherence (2021).

Tilaisuuden vetäjänä toimi kirjan toimittaja, Helsingin yliopiston ja Maanpuolustuskorkeakoulun yhteisen Mannerheim-professuurin haltija, apulaisprofessori Katri Pynnöniemi, ja aihetta on käsittelemässä Venäjän historian, kulttuurin ja politiikan tutkijat Kati ParppeiVeera LaineElina KahlaJussi LassilaJonna Alava ja Salla Nazarenko.

Linkki 10.6. pidettyyn keskustelutilaisuuteen

Hybrid CoE Strategic Analysis 27: The concept of hybrid war in Russia: A national security threat and means of strategic coercion

New publication by Katri Pynnöniemi

The hybrid war concept offers a general framework for explaining threats towards Russia, and legitimizes Russia’s actions as necessary counter-measures to actions taken by the West. According to this perception, Russia is only mitigating and preventing conflicts, rather than activating and aggravating them, writes assistant professor and holder of the Mannerheim Chair of Russian Security Studies Katri Pynnöniemi in this Hybrid CoE Strategic Analysis. She argues that the roots of the later hybrid war debate lie in the characterization of modern warfare as the integrated use of military force and non-military activities. The interpretation of hybrid war as a tool used against Russia also fits within the pre-existing typology of threats towards Russia. The latest turn in this debate frames hybrid war as a form of strategic coercion.

Link